PRAHA

Ahoij! Lähdettiin viime lauantaina prahaan eikä kommelluksilta todellakaan vältytty. Myöhästyttiin meidän bussista mutta onneksi ei tarvinnu oottaa vaanku tunti nii tuli seurava bussi. Sitten päästiin vihdoin liikkeelle ja prahassa ostettiin heti kolmen päivän julkisenliikeenteen lippu ja menimme metrolla meidän hotellille. Tai oikeastaan se ei ollut hotelli vaan asunto jota joku vuokras ja se oli unelmien täyttymys. Ainaki nyt kun on asunut täälä meidän nykysellä hostellilla missä sängyt on varmaan kiveä ja siellä se sänky oli niin PEHMEÄ! Ja valitettavasti unohin ottaa sieltä kuvia mutta rakastuin siihen asuntoon. Ja parasta siellä oli se että peitto peitti mun varpaat. Meidän omalla hostellilla brnossa mun peitto on joku metri kertaa metri joten on ollu mummun kutomille villasukille tarvetta ettei varpaat jäädy nukkuessa.

Illalla opettajamme Satu oli myös prahassa lomalle joten hän tuli morjentaa meitä ja kyselemään kuulumisia. Ja tämän jälkeen lähdimme vähän kiertelemään kaupungille ja viettämään mallun läksiäisiä. 

Lupauduin saattelemaan Mallun lentokentälle ja aamulla Mallu huomasi että meidän pitää lähteä melkeinpä heti. Hyppäsin sänkystä ylös ja viiden minuutin päästä oltiinki jo ovesta ulkona. Ja silloin ei kommelluksilta todellakaan vältytty... voitte lukea tarkemmin Mallun aikasemmasta postauksesta. Saattelin sitten Mallun lentokoneeseen ja tuli todella haikea fiilis. Me ei siis Mallun kanssa toisiamme ennen tätä reissua kovin hyvin tunnettu, mutta täälä meistä tuli todella hyvät ystävät. Ja aina jos oli huolia tai koti ikävä pystyi aina kertomaan Mallulle. Ja oon tosi onnellinen että sain jakaa tän kokemusen Mallun kanssa. 

Oli muuten todella outoa kuulla SUOMEA. Lentokentällä oli niin paljon suomalaisia ja tuntu ihan järkyttävältä tajuta että minä ymmärrän heitä ja he ymmärtävät mua. Suuntasin takaisin hotellille kun sain Mallun hyvästeltyä. Nyt tajuttoman hyvä vinkki tähän väliin. Jos reissaatte Prahassa tai Brnossa Google maps on paras kaveri. Sieltä näkee todella hyvin miten julkinen liikenne liikkuu. Sen avustuksella pääsin bussilla ja metrolla takaisin hotellille. Sitten vähän herättelin Sesiliää ja Toni koska halusin lähteä kiertelemään kaupukia. Ja mullahan ei ole mitään haua missä toreilla ja missä kirkoilla ollaan käyty me vain käveltiin ja kateltiin ympärille. Joten taidan vain laitella kuvia tuosta päivästä. 

Illalla meidän oli vain tarkoitus käydä pyörähtää hotellilla mut sinnehän me jäätiin. Itsellä ainakin väsy oli kova koska edellis yönä tuli nukuttua maksimissaan viisi tunti ja heti aamulla lähdin Mallua saatteleen. Mutta seuraavana päivänä ei haitannut ollenkaan koska hyvin nukutun yön jälkeen taas jaksoi. Meidän piti palauttaa avaimet jo yhdeltätoista. Löysimme sitten jonkun ison ostoskeskuksen missä sitten koko päivä rahoja tuhlatessa vierähtikin. Illalla palasimme takaisin tuttuun ja turvalliseen Brnoon. 

xoxo Suvi

Kotona olen

Heii! Mä olen nyt kotona. Tulin Suomeen sunnuntaina. Suvi, Toni ja Sesi tulivat mun kanssa Prahaan lauantaina. Myöhästyttiin Brnossa bussissa ja piti ostaa uudet liput.. Siitäkin selvittiin. Haluan tässä vaiheessa antaa yhen vinkin: Varaa hostellista uloskirjautumiseen aikaa. Me asuttiin Prahassa hienossa huoneistossa (?).

Praha oli hieno kaupunki! Mua harmittaa kun en siellä kauheesti kerinnyt olemaan. Sunnuntai aamuna mulla oli herätys 7.00. Silloin oli tosi epätodellinen fiilis. Ei musta yhtään tuntunut et olisin menossa kotiin. Suvi lähti saattelemaan mua lentokentälle. Oon siitä tosi onnellinen, kiitos vielä suvi <3 Tässä tulee mun toinen vinkki: Huolehtikaa kaverista ja olkaa sen/niiden tukena. Etenkin tuolla ulkomailla se on aika tärkeetä. Suvi oli silloin aamulla viidessä minuutissa valmis, ja mä näin kuinka paljon sitä väsytti, mut silti hän lähti saattelemaan. 

Laitettiin google mapsista reitti menemään lentokentälle ja sit niiden ohjeiden mukaan mentiin. Ensin mentiin metrolla tietylle pysäkille, sitten sieltä etsittiin bussi ja bussilla mentiin mapsin käskemälle pysäkille. Siitä pysäkiltä piti kävellä viellä 2km. No me käveltiin, ja se oli muuten aivan tuskaa kun mulla oli mun iso matkalaukku mukana. Kun oltiin kävelty se 2km, niin oltiin portin takana, jossa ilmeisesti luki että pääsy kielletty. Siinä vaiheessa ei kamalasti naurattanu. Suvi katsoi omasta mapsistaan, että jos halutaan oikeeseen paikkaan niin pitää kävellä 4km... Ajateltiin että pitäiskö tilata taxi tai uber, mutta sitten siihen tuli lentokentän turvallisuus auto?. Me pysäytettiin ne miehet ja kysyttiin, että kuinka pääsee terminaali 2:seen. He eivät puhuneet oikein yhtään englantia, mutta ne halusi sitten nähdä mun lentolipun. Sen jälkeen toinen niistä soitti radiopuhelimella johonkin ja sen jälkeen ne näytti että tulkaa kyytiin. Oli muuten oikeesti ihan sairaan siistiä. Nää miehet heitti meijät ihan sen terminaali 2:sen ovien eteen, mihin ei mun mielestä olisi saanut edes parkkeerata, haha #lifegoals

Olin jotenkin ihan shokissa lentokentällä ku siellä ihmiset puhui suomea. Mä oikeasti jäin vaan tuijottelemaan niitä kun se oli niin hämmentävää. Kotimatka sujui hyvin. Siinä ei ollut mitään sen suurempia ongelmia. Tässä itseasiassa tulee mun kolmas vinkki; muista syödä myös kotiinmeno päivänä! Mä itse söin vaan yhden patongin sinä päivänä. Seuraavaksi söin vasta Seinäjoella. Kun lopulta pääsin kotiin, niin oli todella outoa. Mulle Suomi jäi siihen hetkeen millainen se oli silloin kun mä lähdin pois. Mutta Suomi ei ollut jäänyt siihen. Esimerkiksi, mun pikkukultapikkuveli on kasvanut, ja samoin koiranpentu isin luona. Tai tottakai asiat on muuttunut sinä aikana,kun olin poissa, väkisinhän ne muuttuu. Ja kyllä mä tiesin sen, että asiat ei tuu aivan samalla tavalla olemaan, mutta oli se silti aika outo asia sisäistää.

Haluan viellä puhua pikkusen mun työpaikasta. Musta ei oo ikinä tuntunu niin pahalta lähteä mistään työssäoppimispaikasta ku nyt tuolta. Sain sieltä ihan hirveesti "lahjoja". Ensin mun ohjaaja antoi sellasen lahjakassin ja ison kalenterin. Sitten kaikki lapset toivat mulle viellä jonkun pienemmän jutun, esimerkiksi. myyrätikkarin. Sieltä lähteminen oli kyllä oikeesti tosi kamalaa. Ne lapset siellä oli ihan huippuja. Kamalinta lähtemisestä ehkä teki sen, että en välttämättä tule enään koskaan näkemään heitä.

Sanoin silloin siinä mun työpaikanesittely postauksessa, että lempparihetki päivässä on lasten herättäminen. Mutta se ei enää loppuvaiheessa ollut parasta. Kaikkein ihaninta oli se, että kun tulin sinne aamulla, niin lapset huutivat innoissaan mun nimeä ja osa juoksi halaamaan. <3

Siinä työpaikan esittelypostauksessa sanoin myös, että siellä on vain yksi ohjaaja + erikoislapsen avustaja. Mä tavallaan kerroin siinä väärin. Erikoislapsen avustaja oli siellä muutenkin sitten avustajana, ja kindergartenin boss oli myös aina syömässä meidän kanssa, ja välillä muutenkin hengaamassa. Sanoin siinä postauksessa myös sitä, että tuun vaihtamaan paikkaa. En mä vaihtanut, me tosin kyllä puhuttiin siitä. Tai se keskustelu meni suomennettuna näin: 

MUN OHJAAJA: Mun on pakko kysyä sulta tätä. Haluaisitko sä mennä leppäkerttuihin?

MINÄ: Noo tykkään teidän luokasta....

MUN OHJAAJA: Joo niin mä ajattelinki! Me ollaan sulle tuttuja ja sä tiedät meidän päivärytmin eli sä jäät meille.

Kindergartenissa ne lapset auttoivat paljon toisiaan. Esimerkiksi isommat lapset auttoivat pienempiä pukemaan ja laittoivat lisää keittoa ruokailussa. Myös jos joku itki, niin muut lapset meni silittelemään ja rauhottelemaan. Se oli tosi suloista. Lapset kyllä helposti myös löivät toisiaan, mutta sitä en tavallaan ihmettele, koska välillä ne ohjaajatkin läpsäsivät esim. käteen jos lapsi teki väärin. 

Kindergartenissa vietettiin noitapäivää. Silloin kaikki oli pukeutuneet noidiksi. (Siinä vaiheessa mä vasta huomasin sen, että nää lapset on vähän huonolta alueelta. Joillakin lapsilla oli noitahatussa ommeltuja paikkoja. Silloin tajusin, että tosi monella on myös aina samat vaatteet. Eräällä pojallakin on ollut isoja tyttöjen vaatteita.)  Lapset oli aikaisemmin väritellyt noitia, ja nyt ne piirrustukset poltettiin. Mun ohjaaja haki ämpärin missä oli vettä, ja sitten hän alkoi polttelemaan lasten piirrustuksia. Hetken siinä ajattelin, että hän on hullu. Kysyin sitten, että mikä tää juttu on, niin ilmeisesti sama asia kuin meillä suomessa kokkojen polttaminen pääsiäisenä.

Tuolla tekstin seassa olikin jo muutama vinkki, mutta haluan niitä kertoa vielä lisää. Nämä vinkit on suunnattu lähinnä Brnooseen lähteville opiskelijoille;

1. Brnossa ei ollenkaan dippiä. Tai niitä jauhepusseja. Siihen kannattaa varautua jos kokee tarvettaa (eli ottaa suomesta mukaan)

2. MIETI TARKASTI MITÄ PAKKAAT MUKAAN JA  MITÄ OSTELET. nimimerkillä. jätin kaksi pussillista mun vaatteita Suville ja Tonille, koska mun laukku olisi muuten painanut liikaa.. ja turhia ostoksia mulla tuli kans pikkusen liikaa..

3.Suunnittele etukäteen. Jos haluat lähteä vaikka Wieniin niinkuin me tehtiin, niin kannattaa oikeesti suunnitella etukäteen ne reissut ja ajoissa varata junaliput yms.

4. Ota varapuhelin mukaan! Ku se mun puhelin hajosi ensimmäisellä viikolla, niin olisin ollut aivan pulassa, jos en olisi saanut Suvin varapuhelinta.

5. Nuku ja lepää. Silloin jaksaa paljon paremmin. Ei siis kannata joka viikonloppu vetää johonkin aamu seitsemään..

6. Varaa aikaa blogin kirjottamiseen ja panosta siihen.

7. Ole ennakkoluuloton, mene oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Mun mielestä tuolla ollaan elämässä elämän parasta aikaa, joten miks ihmeessä et ottaisi siitä kaikkea irti?

8. Jos sulla on paha olla tai koti-ikävä tai ihan mitä vain, ni puhu niille/sille kenen kanssa siellä olet. Ihan oikeasti. Eikä kannata jättää menemättä ulkomaille sen takia, jos se paras ystävä ei pääse lähtemään sun kanssa. Mä tutuistuin tuolla vasta kunnolla Suviin ja Toniin, ja huomasin, että molemmat on aivan ihania ihmisiä <3

9. Käy syömässä Pellegrinissä !!

Tää on ehkä tärkein vinkki minkä pystyn antamaan: mene! Jos sulle tulee mahdollisuus lähteä tälläseen vaihtoon ni minkä ihmeen takia et menisi? Kielitaito ei ainakaan ole mikään syy, koska mäkin sain kielitestistä,mikä tehtiin ennen lähtöä, ni huonoimman mahdollisen tuloksen. Enkä tiiä paraniko se tuollakaan kauhean paljon, mutta mä pärjäsin.

                                xoxo MARLEENA