tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kindergarten

Nyt saatte kuulla mun, eli Marleenan, työpaikasta! Mulla kyllä ilmeisesti vaihtuu tämän viikon jälkeen ohjaaja sekä ryhmä. Nyt olen perhosissa ja nämä kuvat ja asiat on sieltä.

Mun työpäivä alkaa joko klo. 8.00 tai klo. 9.30. Herätys pitää soida ööm 1 ½ tuntia aikasemmin, että pystyn hetken torkuttamaan ja kerkiän töihin ajoissa. Mun ja suvin työpaikat ovat lähellä toisiaan, mutta ne on aika kaukana meidän hostellilta. Ensin mun pitää kävellä pysäkille, sieltä hypätä tramiin jonka numero on 12 ja mennä sillä asemalle. Asemalta meen 8 numeroisella tramilla mun työpaikan lähellä olevalle pysäkille. Pysäkiltä kävelen noin 200m? kindergarteniin. Koko matkaan menee noin 35-45min. Olen kerinnyt pienesti mokailemaan noiden tramien kanssa. Oon jäänyt liian aikaisin pois, meinannu mennä mun pysäkin ohi ja kerran menin 12 tramia väärään suuntaan, niin olinkin yhtä-äkkiä Komarovissa päätepysäkillä. Onneks trameja kuitenkin menee n. 5min välein niin ei pieni erehtyminen haittaa!

Oon siis työssäoppimassa kindergartenissa elikkä päiväkodissa.
Siellä on  max. 28 lasta kerralla ja ne on 4-7vuotiaita. IHAN SIKA SÖPÖJÄ. Yksi lapsi on erikoislapsi. En ihan varmaksi tiiä mikä tällä lapsella on, kun mun ohjaajan englanti ei oikein riittänyt sitä kertomaan. Lapsi on tosi levoton ja arvaamaton. Hän ei ilmeisesti myöskään osaa puhua, vaikka on 6-vuotias. Lapsella on oma ohjaaja. Perhosilla (eli tämä ryhmä missä olen) on vain yksi ohjaaja, tai kaksi, jos tämän erikoislapsen ohjaaja lasketaan. Se tuntuu musta tosi typerältä, kun on niin paljon lapsia ja periaatteessa vain yksi aikuinen, joka pystyy katsomaan kokoajan niiden perään.

Mun työpaikan trami pysäkiltä.
Mun kenkä tramissa.

Päiväkodin normaalipäivä menee niin, että klo. 8 lapset tulevat omaan luokkaan, sitä ennen he on olleet leikkimässä toisten ryhmäläisten kanssa samassa luokassa. Omassa luokassa on vapaata leikkimistä ja teemaviikon tehtävä/tehtäviä. Aikaisemmat kaksi viikkoa oli liikenneviikko. Silloin lapset mm: väritteli liikennevaloja, raketteja, junia yms ja kävivät liikennemerkkejä läpi. Seuraavat kaksi viikkoa on pääsiäisviikko.
Leikin ja tehtävien ohella n. puoli 9 on välipala. Se on yleensä joku puolikas patonki. Jos päiväkodilla on jotakin erityistä niin se on yleensä tässä kohtaa. Viime viikolla oli pelle esiintymässä ja tällä viikolla oli yhden miehen pitämä teatteri. Erikoisjutun tai leikkien jälkeen mennään ulos. Ollaan oltu ulkoilemassa jalkapallokentällä, takapihan leikkikentällä, puistossa ja jossakin läheisellä leikkikentällä. Yksi päivä myös vain käveltiin kun oli vähä vilponen. Ulkoilusta mennään sisälle klo 11.15-11.30 ja sitten on ruoka. Ruuan jälkeen lapset menee nukkumaan ja ne herätetään kahdelta.

Mun lemppari tekeminen tuolla on ollut lasten herättäminen, jotka ei heränneet herätyslauluun. Ne on silloin niiin söpöjä. Herätyksen jälkeen on taas välipala ja se on yleensä kans jotakin leipää ja jotakin vihanneksia.(Yleensä ne vihannekset on ollut tosi pahoja. esim. kerran se oli mun mielestä raakaa perunaa.) Välipalan jälkeen on taas vapaata leikkiä.


Mun mielestä näillä ohjaajilla on aika kovaa rakkautta noita lapsia kohtaan. Esimerkiksi jos joku itkee niin ne ei oo silleen "voieivoiei mikä on?!?!?!". Vaan ehkä enemmän silleen " joo toi itkee usein, en tiedä mikä hänellä on." Näillä on myös paljon enemmän fyysistä kontaktia kuin suomessa. Ohjaajat saattaa ottaa kovakouraisesti lasta kiinni yms. He myös halailee paljon enemmän lapsia kuin suomessa. Lapset keskenäänkin silittelee usein toisiaan ja halailee. Muakin lapset tuli melkein heti silittelemään. Kerran eräs pikkupoika heitti mua ensin pallolla päähän ja sen jälkeen hyppäsi syliin yrittäen pussata huulille?? Mun mielestä on myös aika jännä, kun vertaa Lehtimäen ja Brnon tätä päiväkotia. (Olin siis kesällä lehtimäen päiväkodissa kesätöissä.) Niin jos siellä lähettiin pihalle, lapset meni ensin parijonoon ja sitten otettiin iso naru mistä kaikki lapset pitivät kiinni. Ohjaaja käveli ekana ja vikana. Täällä kun kävellään johonkin, niin lapset kävelee parijonossa, ohjaajat kävelee jossakin yhdessä ja ne juttelee keskenään. Tuolla ei myöskään katsota, että kaikki pesee kädet kun tullaan ulkoa.

Tässä oltiin lenkillä hienosti parijonossa.

Eniten hämmennystä mulle on aiheuttanut tuolla syöminen. Ensimmäisenä päivänä ihmettelin, kun mulle laitettiin se ruoka valmiiksi lautaselle. En siis itse saanut ottaa ruokaa sen verran kun halusin, vaan mun ohjaaja laitto sen verran kuin ajatteli, että syön. Olin vähän et okei joo thank you. Se oli siis keittoa. (Tsekkiläiset keitot on kyllä mun mielestä aikalailla pelkkää lientä) Sitten aloin ihmettelemään, kun mulle oli laitettu lusikka, haarukka ja veitsi siihen. Meidän Tsekkiläinen yhteishenkilö sanoi, kun oltiin kolmantena päivänä syömässä, että kaikki täällä syödään haarukalla ja veitsellä. Mä sit siinä oikeasti vakavissani mietin, että pitääkö mun syödä tätä keittoa niillä. Oottelin hetken, että muut alko syömään ja ne söi ihan normaalisti lusikalla, haha tottakai. Sitten kun oltiin syöty keitto, niin sinne tuotiin uus ruoka??? Se taisi olla makaroonia ja jotakin kastiketta. Järkytyin ihan kamalasti, kun en todellakaan olettanut, että siellä olisi monta ruokaa. Sitten kun kävin hakemassa ruokaa, niin siellä oli kokki joka laitto sen ruuan valmiiksi. Hänkin laittoi sitä tosi paljon, vaikka olin heti siinä et joo thank you stop. Nyt oon kuitenkin jo tottunut siihen, että tuolla on _aina_ ensin alkukeitto ja sen lisäksi joku kunnon ruoka. Joskus on myös jälkiruoka. Oon tottunut myös siihen, että se ruoka laitetaan mulle valmiiksi.

Rakennettiin sika hieno linna!!
Ennen uniaikaa katsottiin leffaa.
Oon tykännyt olla tuolla töissä. Lapset on oikeesti tosi ihania. Ainoa huono asia tässä vaiheessa on vaan kielimuuri. Lapset puhuu tsekkiä, ohjaajat puhuu tsekkiä. Ainoastaan yksi ohjaaja puhuu englantia. Hänen englanti on aika samantasoista ku mun, eli ei kovin hyvää. On tosi raskasta ku esim. jos mennään pihalle niin kaikki ohjaajat puhuvat siinä keskenään ja mä en tajua yhtäään, että mitä ne siinnä puhuu. Välillä oon oikeasti havahtunut tuolla siihen, että en oikeesti tajua ketään. Joskus myös tulee sellanen olo että ei pysty tekemään mitään eikä auttamaan mitenkään. Oon kyllä silti parhaani aina yrittänyt. Lapsillakin on tosi paljon asiaa mulle ja ne on kokoajan selittämässä jotakin. Mä osaan nyt yhteensä ehkä 7 tsekkiläistä sanaa, niillä ei kauheen rakentavaa keskustelua saada aikaiseksi. Puhun heille englantia tai suomea. Onneksi on olemassa elekieli yms, niin kyllä aina pystyy kommunikoimaan. Olisi vaan silti kiva ymmärtää, että mitä he mulle puhuvat.

Yksi päivä oli tosi ihana, kun kaksi poikaa yritti sanoa mulle, että leikitään hippaa. Olin vähän niinkuin en tajuaisi, kun sellainen palosammuttimen kokoinen pikkupoika roikkui mussa ihan kokoajan kiinni. Jos joku tuli puhumaan mulle tai ottamaan kädestä niin se heti puuttua asiaan. Ei siis sinä päivänä leikitty hippaa. Siitä seuraavana päivänä toinen niistä pojista tuli sanomaan mulle "catch me". Se oli ilmeisesti opetellu sen ihan vaan sitä varten, että pystyisi leikkiä mun kanssa hippaa, haha ihana. Sitten kun hetken leikin hänen kanssa hippaa, niin pian oli 10 muuta lasta juoksemassa perässä huudellen tsekiksi jotakin, mikä ilmeisesti tarkotti "et saa kiinni".. ihania lapsia.

ps. Oon tän kahden viikon aikana tanssinu gangman styleä ja miettiny mitä ketut sanoo enemmän ku mun koko elämän aikana aikasemmin.
Henkilön Marleena Annika Rantakangas kuva.


xoxo Marleena

1 kommentti:

  1. Onpa sulla siellä touhua ja ihania kakaroita! Ja hienosti pärjäät vaikka aina yhteistä kieltä ei olekaan 👍

    VastaaPoista