perjantai 5. toukokuuta 2017

PRAHA

Ahoij! Lähdettiin viime lauantaina prahaan eikä kommelluksilta todellakaan vältytty. Myöhästyttiin meidän bussista mutta onneksi ei tarvinnu oottaa vaanku tunti nii tuli seurava bussi. Sitten päästiin vihdoin liikkeelle ja prahassa ostettiin heti kolmen päivän julkisenliikeenteen lippu ja menimme metrolla meidän hotellille. Tai oikeastaan se ei ollut hotelli vaan asunto jota joku vuokras ja se oli unelmien täyttymys. Ainaki nyt kun on asunut täälä meidän nykysellä hostellilla missä sängyt on varmaan kiveä ja siellä se sänky oli niin PEHMEÄ! Ja valitettavasti unohin ottaa sieltä kuvia mutta rakastuin siihen asuntoon. Ja parasta siellä oli se että peitto peitti mun varpaat. Meidän omalla hostellilla brnossa mun peitto on joku metri kertaa metri joten on ollu mummun kutomille villasukille tarvetta ettei varpaat jäädy nukkuessa.
Illalla opettajamme Satu oli myös prahassa lomalle joten hän tuli morjentaa meitä ja kyselemään kuulumisia. Ja tämän jälkeen lähdimme vähän kiertelemään kaupungille ja viettämään mallun läksiäisiä. 

Lupauduin saattelemaan Mallun lentokentälle ja aamulla Mallu huomasi että meidän pitää lähteä melkeinpä heti. Hyppäsin sänkystä ylös ja viiden minuutin päästä oltiinki jo ovesta ulkona. Ja silloin ei kommelluksilta todellakaan vältytty... voitte lukea tarkemmin Mallun aikasemmasta postauksesta. Saattelin sitten Mallun lentokoneeseen ja tuli todella haikea fiilis. Me ei siis Mallun kanssa toisiamme ennen tätä reissua kovin hyvin tunnettu, mutta täälä meistä tuli todella hyvät ystävät. Ja aina jos oli huolia tai koti ikävä pystyi aina kertomaan Mallulle. Ja oon tosi onnellinen että sain jakaa tän kokemusen Mallun kanssa. 
Oli muuten todella outoa kuulla SUOMEA. Lentokentällä oli niin paljon suomalaisia ja tuntu ihan järkyttävältä tajuta että minä ymmärrän heitä ja he ymmärtävät mua. Suuntasin takaisin hotellille kun sain Mallun hyvästeltyä. Nyt tajuttoman hyvä vinkki tähän väliin. Jos reissaatte Prahassa tai Brnossa Google maps on paras kaveri. Sieltä näkee todella hyvin miten julkinen liikenne liikkuu. Sen avustuksella pääsin bussilla ja metrolla takaisin hotellille. Sitten vähän herättelin Sesiliää ja Toni koska halusin lähteä kiertelemään kaupukia. Ja mullahan ei ole mitään haua missä toreilla ja missä kirkoilla ollaan käyty me vain käveltiin ja kateltiin ympärille. Joten taidan vain laitella kuvia tuosta päivästä. 











Illalla meidän oli vain tarkoitus käydä pyörähtää hotellilla mut sinnehän me jäätiin. Itsellä ainakin väsy oli kova koska edellis yönä tuli nukuttua maksimissaan viisi tunti ja heti aamulla lähdin Mallua saatteleen. Mutta seuraavana päivänä ei haitannut ollenkaan koska hyvin nukutun yön jälkeen taas jaksoi. Meidän piti palauttaa avaimet jo yhdeltätoista. Löysimme sitten jonkun ison ostoskeskuksen missä sitten koko päivä rahoja tuhlatessa vierähtikin. Illalla palasimme takaisin tuttuun ja turvalliseen Brnoon. 

xoxo Suvi







keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kotona olen

Heii! Mä olen nyt kotona. Tulin Suomeen sunnuntaina. Suvi, Toni ja Sesi tulivat mun kanssa Prahaan lauantaina. Myöhästyttiin Brnossa bussissa ja piti ostaa uudet liput.. Siitäkin selvittiin. Haluan tässä vaiheessa antaa yhen vinkin: Varaa hostellista uloskirjautumiseen aikaa. Me asuttiin Prahassa hienossa huoneistossa (?).

Praha oli hieno kaupunki! Mua harmittaa kun en siellä kauheesti kerinnyt olemaan. Sunnuntai aamuna mulla oli herätys 7.00. Silloin oli tosi epätodellinen fiilis. Ei musta yhtään tuntunut et olisin menossa kotiin. Suvi lähti saattelemaan mua lentokentälle. Oon siitä tosi onnellinen, kiitos vielä suvi <3 Tässä tulee mun toinen vinkki: Huolehtikaa kaverista ja olkaa sen/niiden tukena. Etenkin tuolla ulkomailla se on aika tärkeetä. Suvi oli silloin aamulla viidessä minuutissa valmis, ja mä näin kuinka paljon sitä väsytti, mut silti hän lähti saattelemaan. 


Laitettiin google mapsista reitti menemään lentokentälle ja sit niiden ohjeiden mukaan mentiin. Ensin mentiin metrolla tietylle pysäkille, sitten sieltä etsittiin bussi ja bussilla mentiin mapsin käskemälle pysäkille. Siitä pysäkiltä piti kävellä viellä 2km. No me käveltiin, ja se oli muuten aivan tuskaa kun mulla oli mun iso matkalaukku mukana. Kun oltiin kävelty se 2km, niin oltiin portin takana, jossa ilmeisesti luki että pääsy kielletty. Siinä vaiheessa ei kamalasti naurattanu. Suvi katsoi omasta mapsistaan, että jos halutaan oikeeseen paikkaan niin pitää kävellä 4km... Ajateltiin että pitäiskö tilata taxi tai uber, mutta sitten siihen tuli lentokentän turvallisuus auto?. Me pysäytettiin ne miehet ja kysyttiin, että kuinka pääsee terminaali 2:seen. He eivät puhuneet oikein yhtään englantia, mutta ne halusi sitten nähdä mun lentolipun. Sen jälkeen toinen niistä soitti radiopuhelimella johonkin ja sen jälkeen ne näytti että tulkaa kyytiin. Oli muuten oikeesti ihan sairaan siistiä. Nää miehet heitti meijät ihan sen terminaali 2:sen ovien eteen, mihin ei mun mielestä olisi saanut edes parkkeerata, haha #lifegoals


Olin jotenkin ihan shokissa lentokentällä ku siellä ihmiset puhui suomea. Mä oikeasti jäin vaan tuijottelemaan niitä kun se oli niin hämmentävää. Kotimatka sujui hyvin. Siinä ei ollut mitään sen suurempia ongelmia. Tässä itseasiassa tulee mun kolmas vinkki; muista syödä myös kotiinmeno päivänä! Mä itse söin vaan yhden patongin sinä päivänä. Seuraavaksi söin vasta Seinäjoella. Kun lopulta pääsin kotiin, niin oli todella outoa. Mulle Suomi jäi siihen hetkeen millainen se oli silloin kun mä lähdin pois. Mutta Suomi ei ollut jäänyt siihen. Esimerkiksi, mun pikkukultapikkuveli on kasvanut, ja samoin koiranpentu isin luona. Tai tottakai asiat on muuttunut sinä aikana,kun olin poissa, väkisinhän ne muuttuu. Ja kyllä mä tiesin sen, että asiat ei tuu aivan samalla tavalla olemaan, mutta oli se silti aika outo asia sisäistää.

Haluan viellä puhua pikkusen mun työpaikasta. Musta ei oo ikinä tuntunu niin pahalta lähteä mistään työssäoppimispaikasta ku nyt tuolta. Sain sieltä ihan hirveesti "lahjoja". Ensin mun ohjaaja antoi sellasen lahjakassin ja ison kalenterin. Sitten kaikki lapset toivat mulle viellä jonkun pienemmän jutun, esimerkiksi. myyrätikkarin. Sieltä lähteminen oli kyllä oikeesti tosi kamalaa. Ne lapset siellä oli ihan huippuja. Kamalinta lähtemisestä ehkä teki sen, että en välttämättä tule enään koskaan näkemään heitä.

Sanoin silloin siinä mun työpaikanesittely postauksessa, että lempparihetki päivässä on lasten herättäminen. Mutta se ei enää loppuvaiheessa ollut parasta. Kaikkein ihaninta oli se, että kun tulin sinne aamulla, niin lapset huutivat innoissaan mun nimeä ja osa juoksi halaamaan. <3

Siinä työpaikan esittelypostauksessa sanoin myös, että siellä on vain yksi ohjaaja + erikoislapsen avustaja. Mä tavallaan kerroin siinä väärin. Erikoislapsen avustaja oli siellä muutenkin sitten avustajana, ja kindergartenin boss oli myös aina syömässä meidän kanssa, ja välillä muutenkin hengaamassa. Sanoin siinä postauksessa myös sitä, että tuun vaihtamaan paikkaa. En mä vaihtanut, me tosin kyllä puhuttiin siitä. Tai se keskustelu meni suomennettuna näin: 

MUN OHJAAJA: Mun on pakko kysyä sulta tätä. Haluaisitko sä mennä leppäkerttuihin?
MINÄ: Noo tykkään teidän luokasta....
MUN OHJAAJA: Joo niin mä ajattelinki! Me ollaan sulle tuttuja ja sä tiedät meidän päivärytmin eli sä jäät meille.

Kindergartenissa ne lapset auttoivat paljon toisiaan. Esimerkiksi isommat lapset auttoivat pienempiä pukemaan ja laittoivat lisää keittoa ruokailussa. Myös jos joku itki, niin muut lapset meni silittelemään ja rauhottelemaan. Se oli tosi suloista. Lapset kyllä helposti myös löivät toisiaan, mutta sitä en tavallaan ihmettele, koska välillä ne ohjaajatkin läpsäsivät esim. käteen jos lapsi teki väärin. 
Kindergartenissa vietettiin noitapäivää. Silloin kaikki oli pukeutuneet noidiksi. (Siinä vaiheessa mä vasta huomasin sen, että nää lapset on vähän huonolta alueelta. Joillakin lapsilla oli noitahatussa ommeltuja paikkoja. Silloin tajusin, että tosi monella on myös aina samat vaatteet. Eräällä pojallakin on ollut isoja tyttöjen vaatteita.)  Lapset oli aikaisemmin väritellyt noitia, ja nyt ne piirrustukset poltettiin. Mun ohjaaja haki ämpärin missä oli vettä, ja sitten hän alkoi polttelemaan lasten piirrustuksia. Hetken siinä ajattelin, että hän on hullu. Kysyin sitten, että mikä tää juttu on, niin ilmeisesti sama asia kuin meillä suomessa kokkojen polttaminen pääsiäisenä.
Tuolla tekstin seassa olikin jo muutama vinkki, mutta haluan niitä kertoa vielä lisää. Nämä vinkit on suunnattu lähinnä Brnooseen lähteville opiskelijoille;

1. Brnossa ei ollenkaan dippiä. Tai niitä jauhepusseja. Siihen kannattaa varautua jos kokee tarvettaa (eli ottaa suomesta mukaan)

2. MIETI TARKASTI MITÄ PAKKAAT MUKAAN JA  MITÄ OSTELET. nimimerkillä. jätin kaksi pussillista mun vaatteita Suville ja Tonille, koska mun laukku olisi muuten painanut liikaa.. ja turhia ostoksia mulla tuli kans pikkusen liikaa..

3.Suunnittele etukäteen. Jos haluat lähteä vaikka Wieniin niinkuin me tehtiin, niin kannattaa oikeesti suunnitella etukäteen ne reissut ja ajoissa varata junaliput yms.

4. Ota varapuhelin mukaan! Ku se mun puhelin hajosi ensimmäisellä viikolla, niin olisin ollut aivan pulassa, jos en olisi saanut Suvin varapuhelinta.

5. Nuku ja lepää. Silloin jaksaa paljon paremmin. Ei siis kannata joka viikonloppu vetää johonkin aamu seitsemään..

6. Varaa aikaa blogin kirjottamiseen ja panosta siihen.

7. Ole ennakkoluuloton, mene oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Mun mielestä tuolla ollaan elämässä elämän parasta aikaa, joten miks ihmeessä et ottaisi siitä kaikkea irti?

8. Jos sulla on paha olla tai koti-ikävä tai ihan mitä vain, ni puhu niille/sille kenen kanssa siellä olet. Ihan oikeasti. Eikä kannata jättää menemättä ulkomaille sen takia, jos se paras ystävä ei pääse lähtemään sun kanssa. Mä tutuistuin tuolla vasta kunnolla Suviin ja Toniin, ja huomasin, että molemmat on aivan ihania ihmisiä <3

9. Käy syömässä Pellegrinissä !!

Tää on ehkä tärkein vinkki minkä pystyn antamaan: mene! Jos sulle tulee mahdollisuus lähteä tälläseen vaihtoon ni minkä ihmeen takia et menisi? Kielitaito ei ainakaan ole mikään syy, koska mäkin sain kielitestistä,mikä tehtiin ennen lähtöä, ni huonoimman mahdollisen tuloksen. Enkä tiiä paraniko se tuollakaan kauhean paljon, mutta mä pärjäsin.


                                xoxo MARLEENA

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Muutama sana pöytäfutiksesta...

Ahoj! Aattelin kertoa mun työviikosta että saisitte vähän paremmin käsitystä mitä mä täälä teen. Enimmäkseen oon itse likusakissa mutta monesti pääsen päiväksi tekee jotain muuta esim. katutyötä tai viime viikolla olin kattomassa pöytäfutis turnausta! Tää työ on tosi kivaa ja vaihtelevaa. Nyt varsinkin kun nuoret ovat tutustuneet muhun ja uskaltavat puhua englantia. 


Maanantai:

Maanantaina menin normaalisti kolmen aikoihin töihin Likusakkiin. Tuuli oli tuonut roskia Likusakin oven edustalle ja ympärille joten aloitin päivän siistimällä ympäristöä kivemman näköiseksi. Alku päivästä ei nuoria näkynyt, joten Zuzanan kanssa siivoiltiin muutenki Likusakissa sekä kiristeltiin penkkien ja tuolien ruuveja. Vihdoin nuoretkin saapuivat paikalle jonka jälkeeen pelasin todella todella todella paljon pöytäfutista. Sitä mun työ enimmäkseen on että pelailen nuorten kanssa.

Nuoret tulivat pyytämään mua niitten kaa ulos pelamaan futista.  Jes! Likusakista noin 200 metrin päässä on pieni futiskenttä jonne menimme ja pelailimme siellä ainakin tunnin verran koska oli todella hyvä sää. Kun palasimme takaisin Likusakille nuoria alkoi yhtäkkiä kiinnostaa suomalaiset kirosanat... Suljimme Likusakin seitsemältä jonka jälkeen lähdimme työkavereittenkaa yhdessä syömään. Mulla on aivan mahtava työporukka varsinki kun melkein kaikki puhuvat tosi hyvää englantia joten syömässä ollessa puhuimme englantia koko ajan. Keskustelimme aika paljon töistä. Ja musta on tosi kiva että he haluavat tietää mitä mää ajattelen niitten työskentelystä ja miten mää nään kaikki tilanteet, koska en tsekki puhu enkä ymmärrä saatan huomata enemmän asioita kun seuraan vain elekieltä. Oli kyllä aivan mahtava työpäivä! 



Tiistai: 



Jei tänään pääsin pelaa lasersotaa! Menin neljäksi paikkaan missä pelattiin lasersotaa. Asiakkaat tulivat sinne myös neljäksi. Oli tosi kivaa että pojat halusivat mut niitten puolelle. Paitsi et niitä ehkä harmitti jälkeen päin koska olin huonoin kaikista... 
Lasersodan jälkeen paikalle tuli valokuvaaja joka otti kuvia meistä, etä ne voi laittaa uusiin esitteisiin. Asiakkaat lähtivät mutta jäin Honzan ja Síman kanssa ottamaan kuvia jossa mää esitin asiakasta. Jos musta jotakin tänne jää niin ainakin kuva esitteeseen. :) Sen jälkeen lähdimme vielä kiertelemään ja tekemään katutyötä. Mutta koska nuoria ei näkyny menimme työpäivän päätteeksi syömään yhteen paikkaan mistä  asiakkaat voivat hankkia ensimmäisen työpaikan. Ja taas oli tosi kiva päivä :) 


Keskiviikko:


Tänään oli normaali työpäivä klo. 15-19. Asiakkaita kävi todella vähän joten se oli vaan hengailua. Oikeasti tästä päivästä ei oikein ole mitään kerrottavaa. Paitsi että pelasin tosi paljon kuvassa näkyvää peliä.

Torstai:


Tänään oli töissä super kiva päivä! Päivä starttasi klo. 15 kuten yleensäkkin, joten kerkesin aamulla kirjoitella postikortteja ja viedä ne postiin. Itse työpäivä tosi alko sillä että herättelin mun työkavereita. (kirjaimellisesti herätin sohvalle torkahtaneen kolleegani) Ensimmäiseen puoleen tuntiin paikalla ei ollu ketään muita kuin me työntekijät. Lopulta sinne saapui muutama poika, mutta he suuntasivat suoraan tietokoneille. Lopulta sinne tuli yksi poika joka haluaa aina pelata mun kanssa pöytäfutista :) Lopulta meillä oli tosi totinen nelin peli hänen ja kahden muun ohjaajan kanssa. Siinä vierähti tosi nopeaa puoltuntia. Lopulta likusakiin saapui jo muita asiakkaita.


Eräs tyttö kertoi (tai no ohjaaja kertoi, koska tyttö ei puhunut englantia), että hän haluaisi olla ja keskustella mun kanssa mutta häneltä ei vain englanti luonnistu. No keskustelin sitten hänen kanssaa (ohjaaja tosin toimi tulkkina) mun koulutuksesta ja koulusta. Tyttö halusi että puhun lyhyen pätkän suomea koska se kuulostaa niin siistiltä! Lopulta tokaisin että ehkä mun vaan pitää alkaa opiskelee tsekkiä. Tyttö kysyi mitä sitten osaan jo tsekiksi. sanoin "miluji te" ja tyttöllä tuli niinkuin apteekin hyllyltä suomennos "minä rakastan sinua". Kerroin jos hän noin hyvin osaa jo suomea nii kyllä sen englanninki pitäisi alkaa onnistuu. Likusakkiin tuli Kaja niminen tyttö kenen kanssa tuun tosi hyvin toimeen. Honza kertoi että Kaja pelkää olla mun kanssa koska hänellä ei ole niin hyvä englanti. Mutta  Honza oli selventänyt ettei mun äidinkieli ole englanti joten ei sillä niin väliä ole. Pelasimme Kajankaa taaaaas jälleen kerran pöytäfutista, ja vitsailimme samalla. Pakko kyllä sanoa että eniten oon täälä varmaan kehittyny siinä pöytäfutiksen peluussa koska sitä mun päivät enimmäkseen on, mutta en valita se on kivaan ja nuoret rentoutuu siinä jolloin niille on helpompi puhua. Työpäivän jälkeen kuljen aina joitteinki työkavereiteni kanssa samalla tramilla kotiin, joten käytin tänään tilaisuuden hyödyksi ja kyselin vähän enemmän työstä ja kaikesta muusta mitä he tekevät.

 Honza kertoi että he saavat rahoituksen työhönsä kaupungilta ja paikoin joiltain yksityisiltä yrityksiltä. Likusakkiin pääsee asiakkaaksi yksinkertaisesti allekirjoittamalla paperi lapun, missä lukee säännöt johon nuori suostuu jne. Tämän jälkeen alkavat kirjoittaa "päiväkirjaa" asiakkaasta mikä siis meinaa sitä että he dokumentoivat kaikki keskustelut mitä he ovat käyneet asiakkaan kanssa. Vuoden jälkeen he käyvät yhdessä päiväkirjan asiakkaan kanssa läpi.


Perjantai:

Tänään oli aikanen aamu menin töihin jo puoli ysiksi, koska tänään oli SIIVOUS PÄIVÄ! Likusak voitti jostain ( jäi vähän epäselväksi mistä) kilpailusta lahjakortin ikeaan. Elikkä tänään piti heittää vanhoja romuja pois tieltä ja siivota ennenkuin ikean kuorma tulee. Itse tänään pesin kaikki ikkunat, pingispöydän ja futispöydät. Sitten ikeasta työmiehet tulivat likusakkiin kokoamaan kaikki uudet tavarat. Sen jälkeen loppu päivä oliki järjestelyä ja uusien tavaroitten paikoilleen laittamista. Lopputuloksesta tuli tosi kiva!











Näitäkään ei oltu pesty pitkään aikaan siniset on jo pesty :D




XOXO SUVI

torstai 27. huhtikuuta 2017

Asuminen Brnossa

Ahoj! Brno on kaupunki johon oppii rakastumaan. Aluksi kun tulin tänne kaikki oli jotenkin niin sekavaa ja varsinki sinä iltana kun saavuimme tänne kaikki näytti niin oudolta ja pelottavalta. Mutta nyt taas on sellainen olo etten halua takaisin suomeen koska täälä on niin mukavaa.
 Julkinen liikenne on todella mahtava. Kuukauden tramikortti maksaa 275 korunaa joten se on vain noin 11 euroa! Ja tramit kulkee viiden minuutin välein joten ei haittaa vaikka myöhästyykin. (Mikä on ihan hyvä vaan koska oon aika hyvä myöhästymään) Julkisenliikeenteen myös oppii tosi nopeeta. Sekä mulle monesti töissä annetaan vaan osoite minne pitää mennä jos meen muualle kuin likusakille google maps näyttää tosi hyvin kaikki tramit millä voi mennä. 


Me asutaan täälä hostellissa. Meillä on kaksi kahen hengen huonetta ja sit yhteinen suihku ja vessa. Keittiö on koko kerroksen yhteinen joten siellä ei kovin paljon tuu kokkailtua. Meidän vuokra on kuukaudelta 3790 korunaan eli noin 150 euro. Ja siellä on myös pyykkitupa johon voi käydä varaamassa ajan respasta. Pyykkääminen maksaa 60 korunaa eli noin 2,5 euroa.

torstai 20. huhtikuuta 2017

MALLUN AJATUKSIA


Mulla ei kauheasti ollut odotuksia tai ennakkoluuloja Brnoa kohtaan. Tää on silti ollut kuitenkin vähän erilainen paikka mitä mä odotin. Täällä on graffitteja lähes jokapaikassa. Täällä on ok pussailla ja hempeillä julkisesti kadulla tai ilmeisesti ihan missä vaan. On ok lenkittää koiraa ilman talutushihnaa ja on ihan ok polttaa tupakkaa lähes kaikkialla sisätiloissakin (Ellei kyltillä ilmoiteta toisin). Tämä kyllä kuullemma onneksi muuttuu nyt tässä parin viikon sisällä. Brnossa autot parkkeeraa ihan hassusti! Tosi tiivisti ja ilmeisesti ihan mihin tahansa saa parkkeerata.. Täällä hienossa ravintolassa syöminen on suomeen verrattuna todella halpaa ja iso limsapullo maksaa n.1e. Ruuasta tulee joskus myöhemmin lisää, niin en siitä ala vielä sen tarkemmin selittämään.

Täällä on olutkulttuuri. Mä en oikein tykkää siitä. Se siis tarkoittaa, että on ihan ok juoda joka päivä olutta ja jos menee syömään johonkin niin kaikki juo ruoan kanssa olutta. Täällä on joka paikassa pubeja ja kaupassa oluthylly on kolme kertaa isompi kuin karkkihylly. Kindergartenissakin kun katsottiin piirrettyjä niin siinä lastenohjelmassakin ne tyypit veti olutta. Itse en siis juo ollenkaan kaljaa. Onneks kuitenkin täältä löytyy mullekkin juomista, esim. coca colaa :) Ravintoloissa limsat maksaa melkein enemmän kuin kalja.

Haluun muuten kertoa, että mulla oli trameista=raitiovaunuista? sellainen mielikuva, että ne olisi vähän niinkuin avaruussukkuloita, jotka on harmaita ja ne menee todella nopeasti sekä äänettömästi. Mut haha sellasia ne ei todellakaan ole. Niistä kuuluu kamala räminä ja niiden kuskit äkkikiihyttelee kokoajan yms. Aluksi oli aika kamalaa, jos joutui seisomaan ja pitämään kiinni tangosta, koska mä en kunnolla yletä siihen tankoon. On myös mahdollistaa pitää kiinni maassa olevista "tolpista" tai tuolin selkänojasta. Nyt tramilla matkustamiseen on kuitenkin tottunut, että enää ei meinaa kokoajan kaatua, vaikka joutuisinkin seistä. Tossa alemassa kuvassa on trami ja tollainen tolppa josta voi pitää kiinni.


Täällä on ollut yllättävän raskasta. Mua vähän naurattaa, ku pari mun kaveria on toivottelut hyvää loppulomaa yms. haha ei me täällä lomalla olla. Vaikka on tää tavallaan ollut irtiotto suomesta ja omalla tavalla tuntuu niinkuin ois lomalla, mutta ei tää mitään lomailua silti ole. Mua stressasi ennen tänne tuloa raha, eli esim. laskujen maksaminen ja täällä kulkeminen. Laskujen maksaminen on ollut ihan easya. On myös helppo laskea kuinka paljon vaikka 200 koronaa on. Korona on siis tsekin rahayksikkö ja yksi euro on keskimäärin noin. 24 koronaa. Eli jos haluaa tietää, että paljonko vaikka joku vaate maksaa euroissa, niin koronoiden määrä pitää jakaa 24:llä tai sillä luvulla mikä se kurssi on sillä hetkellä. (Ite oon kyllä jakanut aina 24:sella tai useimmiten kysyn kyllä esim. Suvilta että paljonkos tää nyt olikaan euroissa, haha). Kulkeminenkin täällä Brnossa on ollut tosi helppoa! Pienesti vaan jänskättää se, että kuinka selviän yksin Prahan lentokentällä kun muut jää mua pidemmäksi aikaa tänne ja lennän yksin kotiin.

(fun fact: Ensimmäisellä viikolla mun puhelin hajos, se lakkasi ottamasta kosketusta, mutta herätys soi silti viisi päivää 6:40 alkaen ja se pimputti joka päivä sen muutaman tunnin, ennenkuin siitä vihdoin lauantaina loppu akku. <3)


Töissä mulla on välillä vähän ulkopuolinen olo, jos oon niiden muiden ohjaajien kanssa, koska he tosiaan puhuu vain tsekkiä. Mulle silloin heti alussa sanottiin, että joo sun ohjaaja on ainoa kuka puhuu englantia. Nyt oon tajunnut, että se tarkotti myös sitä, että hän on ainoa kelle voin puhua. Mutta se on ihan fine. Oon aina saanut mun asiat sanottua niin että mun ohjaaja on ymmärtänyt, paitsi kerran!! Yritin aika alussa kysyä, että onko ok jos tuun lökäreillä töihin (ku niillä kaikilla oli siihen asti ollut vain farkkuja jalassa). Mun ohjaaja ei tajunnut millään, että mitä yritin kysyä. Hän luuli et kysyn, että voinko tulla likasena tai ilman kenkiä töihin, haha.

Niinkuin aikaisemmin oon maininnut, niin kindergartenilla meillä on välillä teatteriesityksiä. Kerran yksi mies oli pitämässä jotakin omaa showtaan. Mä en oikeen kunnolla seurannut,ku en tajunnut yhtääään, että mitä hän selitti. Olin siis vähän ajatuksissani ja jossakin vaiheessa havahduin, että hän oli kysynyt multa jotain ja ootti siinä vastausta. Olin vähän että öööö what :DDDDD Sitten yksi meidän ohjaajista sanoi, että mä oon finsky, elikkä siis suomalainen. Esityksen lopussa oli tosi ihana, kun tää mies esitti jotakin kuningasta,niin hän puhu englantia! Hän puhu siis mulle ku eipä kukaan muu siellä oikein englantia tajua. Hän kysyi multa, että miten menee ja mistä oon kotosin.

Se on niin hassua kun suomessa mä oon aina inhonnut puhua englantia, mutta täällä on aivan onnessani, jos joku puhuu sitä. Varsinkin töissä! Tai oikeastaan vain töissä.Pääsin kerran muutaman vanhemman lapsen englannintunnille. Heidän opettaja puhu englantia ja tunnilla käytiin läpi kaikkia basic-juttuja. esim. "i like banana" ja jotakin tuollasia perusjuttuja. Mutta mä olin oikeesti tosi innoissani, kun ymmärsin kaiken mitä hän sanoi.

Kindergartenissa mun ohjaaja kertoi ekoilla viikoilla, että on tulossa vanhempainilta tai sellanen "kevätjuhla". Sanoin hänelle, et mäkin haluan osallistua ja se oli ok. Hän selitti et mennään johkin paikkaan ja pläpläplä. Oletin, että me mennäään tramilla johonkin juhlasaliin tai vastaavaan. Nooo sitten ku tää pääpäivä tuli, niin töiden jälkeen mun ohjaaja oli sillei, että ootellaan tässä, että me mennäänkin autolla. Hetkenpäästä istuin pienessä(ihan sairaan hienossa) pikku volkkarissa, neljän muun ohjaajan kanssa. Istuin keskellä takapenkillä ja pelkästään hymyilin, kun ne kaikki mun ympärillä siinä puhu tsekkiä. Se paikkakin oli vähän erilainen mitä kuvittelin. Se oli joidenkin kukkoloiden alla ja siellä oli muutama huvipuistolaite? ja tosi iso ruohokenttä. Kun tapahtuma alkoi niin tää kindergartenin boss alkoi puhumaan siinä jotakin. Hetken päästä tajusin, että hän puhui musta ja sitten hän pyysi mut seisomaan sinne hänen viereen. Mitään en taaskaan ymmärtänyt (muutakun finsky) hymyilin vaan. Hän ilmeisesti siis esitteli mut lasten vanhemmille.

Lasten esitysten jälkeen, yksi ohjaaja vetäisi jostakin esiin linnunpelättimen. Sitten kaikki huusi jotakin ja se linnunpelätin heitettiin vieressä virtaavaan jokeen. Se linnunpelätin näkyy tossa alhaalla olevassa kuvassa.

Kaiken kaikkiaan täällä on mennyt hyvin. PAITSI että meidän parvekkeella asui puluja. Onneksi me kuitenkin näppärinä likkoina päästiin niistä Suvin kanssa eroon. :) Mua on pienesti alkanut tulevaisuus ahdistamaan ja mietittymään enemmän. Niinkuin tuolla ylempänäkin mainitsin, niin mä lähden muita aikaisemmin suomeen, koska meen suomessa työssäoppimaan ja tekemään näytön, että valmistun ajallaan. Näytön tekeminen niin lyhyessä ajassa vähän stressaa. Mulla on nyt ensiviikolla netissä tehtävä sosionomin esivalintakoe. Se vähän kans stressaa, koska en vielä tiiä, että mitä teen jos en tuonne kouluun pääse.

ps. Pakko sanoa tähän loppuun maailman paras juttu! Mä olen pienesti koukussa realitysarjoihin, etenkin temptation islandiin. Ensin näytti siltä että, en pysty katsomaan sitä ollenkaan täällä, koska sitä näytetään vain suomessa. Mutta simsalabim taikoja tapahtui ja nyt pystytään katsomaan sitä täällä !!!!! <3<3<3



                                                    xoxo Marleena